Tirion Lleulu

Päiväkirja- & valmennusmerkinnät

Päiväkirjamerkintä

Meidän muhkumme eli Lleulu-tamma esiintyi tuossa jokin aika sitten näyttelykehässä Glenfortissa järjestetyissä näyttelyissä ja siellä Lleulu sinetöikin hienon lopun uralleen näyttelyponina. Kehässä tamma oli varsin kierroksilla ja se esitti tuomaristolle erittäin hienot ravitpätkät eikä sen käyntikään ollut kehän reunalta seurattuna yhtään häpeämistä aiheuttavaa. Tamma oli selkeästi muita kehän osallistujia massakkaampi, mutta onneksi tuomari tykästyi Lleuluun ja se oli kehän kärkipäässä, kun tuomari rupesi laittamaan osallistujia lopulliseen kehäjärjestykseen. Loppukehässä Lleulun meno oli jo hieman lässähtänyt, mutta se ei haitannut enää, kun oli varmaa, etttä tamma palkittaisiin ja täten pääsemme anomaan sille toivottavasti pian näyttelyarvonimeä.

Kouluvalmennus (valmentajana Mari H.)

Eilisen maastoilun jälkeen olikin aika tulla Tirioniin valmentamaan Lleulua ja eleniä. Ratsukko löytyi maneesista, jossa se olivat jo ehtineet aloittaa alkuverryttelyn. Lleulu näytti liikkuvan hyvässä tempossa ja vaikutti varsin pirteälle. Taisi eilinen maastoilu tehdä tammalle vain hyvää. Tänään valmennuksessa oli tarkoitus tehdä hieman pohkeenväistöjä ja muuten keskittyä pääosin siirtymisiin. Kun ratsukko oli saanut jonkin aikaa työskennellä itsenäisesti, pyysin eleniä aloittamaan pohkeenväistöt ensin käynnissä. Väistöt tehtiin tänään niin, että ensin ratsukko väisti uralta keskihalkaisijaa kohti, hyvän pätkän saatuaan suoristus ja väistö takaisin uralle. Heti uralle tultuaan tehtiin siirtyminen raviin tai laukkaan ja seuraavalle pitkälle sivulle tuli pysähdys, peruutus ja siirtyminen takaisin samaan askellajiin jolla tultiin sisään. Käynnissä elen joutui tekemään hieman enemmän töitä ettei väistöissä tahti hiipunut liikaa. Lleulu kyllä väisti oikein nätisti ja pysyi hyvin suorana. Ravisiirtymiset menivät hienosti eikä pysähdyksissä ollut ravista mitään ongelmaa. Väistöt ravissa menivät oikein kivasti ja tamma pysyi paljon paremmin hyvässä tahdissa. Laukkasiirtymiset menivät myös hienosti, mutta pysähdyksiin piti hieman ratsastajan kaivella napakampia vatsalihaksia. Elen sai olla myös tarkkana siirtymisissä takaisin laukkaan, jotta laukka nousi reippaasti, eikä tamma jäänyt haaveilemaan. Yhteenvetona valmennus meni oikein kivasti ja ratsukon yhteistyö pelasi hienosti.

Päiväkirjamerkintä (Mari H.)

Tällä kertaa tulin Tirioniin hieman erilaisissa tunnelmissa, sillä tallin omistaja elen aikoi päästää minut ratsastamaan! Paikalle päästyäni kuulin, että ratsukseni oli valikoitunut tamma Tirion Lleulu. Tässä kohtaa on hyvä myöntää, että en ole koskaan aikaisemmin käynyt welshin selässä! Tamma oli jo valmiiksi tallissa sisällä ja minun tehtäväkseni jäi vain laittaa se kuntoon. Elen kävi tervehtimässä minua laittaessani tammaa valmiiksi ja kertoi, että sekä kenttä, maneesi ja maastot olivat käytettävissä. Koska olin tullut Walesiin Suomesta, halusin ehdottomasti lähteä katsastamaan tilan maastot. Pian Lleulu, jota päätin kaikessa hiljaisuudessa kutsua suomalaisittain Lelluksi, oli valmis ja suuntasimme tallin pihasta kohti maastoreittiä. Tamma lähti varmoin askelin eteenpäin, joten suunta taisi olla oikea. Vaikka Lellun askellus olikin varmaa, se liikkui vähän hitaan tuntuisesti. Patistelin siis sitä hieman eteenpäin ja pian löytyikin oikein kiva rytmi. Kävelimme jonkin matkaa, kunnes oli aika hieman ravata. Annoin tammalle avut ja se lähti tottelevaisesti eteenpäin. Tein ravissa hieman tempon muutoksia, jotta tamma heräilisi kunnolla avuille. Pian pystyinkin vain nauttimaan menosta. Jonkin matkaa ravattuamme siirryin taas käyntiin ja nautiskelin Walesin maisemista. Jossain vaiheessa poni allani alkoi hieman steppailemaan ja totesin ääneen että tämä taitaa olla laukka kohta. Hyvä että kerkesin ottaa ohjat tuntumalle kun Lellu otti jalat alleen. Pienen röhkimisen saattelemana laukkasimme hyvän pätkää, kunnes tamma alkoi itse hiljentämään. Annoin sen hiljentää käyntiin asti ja jatkoimme rentoa matkantekoa. Olin antanut Lellun päättää käännöksistä, sillä ajattelin sen tietävän reitin paremmin kuin minä. Ja näinhän se meni, sillä pian alkoi näkökenttääni nousta Tirioinin tilat. Tallin pihaan saavuttuani oli innokkaita hoitajia heti useampi paikalla, joten kiitin tammaa, luovutin sen hoitajille ja suuntasin itse etsimään eleniä päivittääkseni hänelle että selvisimme reissusta hengissä.