Tirion Hedydd

Päiväkirja- & valmennusmerkinnät

Päiväkirjamerkintä

Ehdin tänään pitkästä aikaa nipistämään sen verran aikaa kaiken muun keskeltä, että pääsin kipuamaan itse Tyynen satulaan. Viime kerrasta oli todellakin vierähtänyt aikaa, kun oli myönnettävä, että viimeksi Tyyne oli raaka, ratsuhommien esikoulussa oleva ponin alku ja nyt se on jo aikuiseksikin kai tituleerattava ihan pätevä kouluponi. Tamma on treenannut oman vakiokuskinsa kanssa tasaisen varmaan tahtiin ja tuloksiakin on tullut, kotiin tuomisena on ollut Helppo B-A -luokista useampi komea ruusuke, jotka ovat nyt toimiston seinää koristamassa. Tyyne tuntui melko pieneltä, mutta voimakkaalta satulan alla, kun työstin sitä kenttää ympäri kevennellen. Hetkittäin siltä meinasi herpaantua tahti, mutta perään se väläytteli taitojaan kivan asenteen kera. Ensimmäinen laukannosto oli varsin värikäs ja Tyyne otti pienet lähdöt ilmeisesti säikähtäessään näköpiiriin ilmestynyttä toista ratsukkoa, jotka olivat sonnustautuneet heijastimiin ja huomioväriin lähtiessään maastoon. Tamma tokeni tästä kuitenkin nopeasti ja se tuntui laukassa kieltämättä varsin hyvältä, vaikka jonkin asteista toispuoleisuutta oli havaittavissa ja Tyyneä sai todella ratsastaa laukassa, että paketti pysyi kasassa. Vajaan tunnin kentällä hyörimisen jälkeen tamma sai luvan siirtyä kävelemään ja suuntasimme kohti tallin ympäri kulkevaa niin sanottua jäähdyttelylenkkiä. Loppukäyntien jälkeen hikinen poni pääsi (tai joutui) pesulle sekä jalkojen kylmäykseen ja sieltä sitten tukevasti loimitettuna ulkoilemaan ihanaan walesilaiseen tihkusateeseen. Tyyne vaikutti varsin raukean tyytyväiseltä ja raportoinkin sen ratsastajalle heti tekstiviestin muodossa miten meillä meni.

Päiväkirjamerkintä

Hedyddistä, joka sai lempinimen Tyyne, on kasvanut komea nuori tamma! Niinkin hieno, että uskaltauduin jokunen aika sitten ilmoittamaan sen mukaan in-hand -luokkaan welshponien rotunäyttelyissä. Ylpeänä voin kertoa, että meidän kolmevuotias Tyyne oli mukana luokkansa kärkikahinoissa, joista kotiin tuomisena oli hienosti Halter Reserve Champion-palkinto, joka avaa meille ovet myös kantakirjaustilaisuuteen. Tyyne saa ensin kyllä hieman kasvaa, aikuistua ja toivottavasti myös hieman rauhoittua ennen kuin lähdemme isolle kirkolle sen suuremmin. Tamman menestys laittoi intoa sen verran allekirjoittaneeseen, että päädyin ilmoittamaan Tyynen heti myös seuraaviin kissanristiäisiin, joita ennen se saa keräillä hieman massaa laitumella ja herätellä aivonystyröitään näyttelytreeneissä. Tyyne tuntui nauttivan tapahtuman tunnelmasta paljon ja esiintyi jo varsin kokemattomanakin hienosti, mutta aina on varaa parantaa, kun ikinä ei voi tietää millä tuulella tuomarit ovatkaan.

Päiväkirjamerkintä

Hyra-tamma oli astutettu omalla York-orillamme heti sen saavuttua meille Tirioniin ja alkuun luulimme jo, ettei ensimmäisellä kerralla tärpännyt, mutta onneksi ultra varmisti pienen matkustajan olevan kyydissä. Odotusaika meni leppoisasti. Hyra sai kotiutua meille Tirioniin rauhassa ja varsomisen lähestyessä se oli jo ihan kotonaan niin tallissa, kuin pihallakin eli laitumella ahmimassa nummiruohoa. Tammaa vahdittiin yö toisensa perään sen muutettua varsomissviittien puolelle, mutta varsaa ei vaan kuulunut. Meinasin jo soitella eläinlääkärille seuraavana aamuna, kun varsomiskamerassa rupesi tapahtumaan ja aiemmin uneliaan rauhallinen tamma muuttui hetki hetkeltä levottomammaksi. Tallimestarimme hiipi varovaisesti sen vierelle avustamaan, kun Hyra oli yrittänyt saada varsaa maailmaan parikymmentä minuuttia sen suuremmin etenemättä. Varsan toinen etujalka olikin hieman hassussa asennossa, mutta pienellä avustuksella tulokas mätkähti pehmeällä pahnapatjalle. Ruunikoksi paljastunut tammavarsa, joka muuten saa nimekseen Tirion Hedydd, tuntui olevan hyvin kummissaan eikä sen emäkään ollut heti kuin kala vedessä. Parivaljakkoa auteltiin lempeän varovaisesti ja maitobaarin löydyttyä rupesi tilanne hieman rauhoittumaan. Pikkuinen Hedydd tuntui löytävän jalkansa melko nopeasti ja tapaili monta askelta peräjälkeen emänsä ympäri, kunnes kellahti pahnoille ottamaan pienet unet. Varsa tuntui rohkaistuvan myös jokaisten päiväunien jälkeen lisää ja voisin melkein vanno, että tässä on melko utelias ja rohkeankin puoleinen tapaus. Saimme ainakin mitä tilattiin, kun Hedydd on isokokoinen, hyväluustoinen ja ilmeisesti varsin töpäkkä tapaus sekä vielä kirsikkanana kakun päälle, tamma!