Tirion Fflur

Päiväkirja- & valmennusmerkinnät

Kouluvalmennus (valmentajana Kirsiina)

Oli pakkasta. Hengitykseni höyrysi ilmassa askeltaessani tallille Ffluria ja sen ratsastajaa vastaan. "Tällä kertaa mennäänkin maneesiin, voi olla, että kentän pinta on tänään liian kova", huikkasin kohdatessani ratsukon. Kävelimme yhdessä maneesille ja punttasin ratsastajan ratsunsa selkään. He lämmittelivät omassa tahdissaan hieman pidempään kuin yleensä, sillä tamma oli alkuun hieman jähmeä. Askel parani kuitenkin hetki hetkeltä. "Tänään mennäänkin sitten se Helppo A:n rata kokonaan alusta loppuun. Tahdon nähdä, oletteko valmiita", puhuin kovaan ääneen. "Toivon mukaan, ollaan meinaan sen verran treenattu!", ratsastaja huudahti takaisin. He aloittivat radan hyvätempoisessa harjoituslaukassa tullen pysähdykseen ja tervehdykseen. Tästä rata jatkui harjoitusravissa. "Puolipidäte, puolipidäte, puolipidäte", huutelin, kun ratsukko aloitti pohkeenväistön. "Muista pitää ulkopohje mukana! Jaaaaa nyt suoristus!" Ratsukko jatkoi rataa hyvällä tahdilla. Ainoastaan vastalaukassa meinasi tahti rikkoontua, mutta ratsastaja sai hyvin korjattua virheensä itse. He tulivat radan loppuun, ratsastaja pysäytti ratsunsa ja tervehti, jatkaen sen jälkeen vapaassa käynnissä. Olin tyytyväinen ratsukkoon. "Kun vielä harjoittelette tuota vastalaukkaa, niin mikään ei pysäytä teitä!"

Kouluvalmennus (valmentajana Kirsiina)

Tänään saavuin jälleen Tirionin maille. Oli mukavan kirpeä syyspäivä. Kävelin kentälle päin, kun kuulin takaani askelia ja huohotusta. Sieltä saapui ravissa Fflur ratsastajansa taluttamana. "Jaa, teillä onkin erilainen verryttely tänään", naurahdin ratsastajalle. Kentälle saavuttuamme ratsastaja nousi Fflurin selkään minun avustamanani. Tamma lähti reippaasti liikkeelle. Selvästi kevyt syystuulahdus oli virkistävää myös tammalle. Eikä ratsastajankaan posket pelkästä hölkästä punoittaneet. Ratsukon lämmittely eteni hyvällä tahdilla. Tälle päivälle olin suunnitellut siirtymisiä ravista laukkaan ja takaisin, sekä täyskäännöksiä takaosalla. Ratsukko aloitti harjoituksen ohjeitteni mukaisesti. Muutaman kerran jouduin neuvomaan ratsastajaa oikeanlaisten pidätteiden kanssa, mutta suurimmalta osin tehtävä sujui hyvin. Hyvin suurella todennäköisyydellä Fflurin pirteämpi asenne tähän päivään vaikutti asiaan, eikä se jäänyt murehtimaan, vaikka pari kertaa ratsastaja jäi hieman roikkumaan ohjista kohdistaen painetta tamman suuhun. Myös siirtymisien jälkeen tehtävät takaosakäännökset sujuivat hyvin, eikä minulla ollut moitteen sanaa. Ratsukkoa on ilo valmentaa!

Kouluvalmennus (valmentajana Kirsiina)

Fflur oli ratsastajansa kanssa juuri kentällä kävelemässä, kun saavuin paikalle. He aloittivat rauhallisen lämmittelyn, ja heti alkuun muistutin ratsastajaa kevyistä ohjasotteista. Ratsastaja nyökkäsi. Katselin heidän rauhallista työskentelyään. Tällä kertaa tamma oli selkeästi paremmalla tuulella, alkuun hieman jähmeä, mutta työskenteli huomattavasti reippaammin. Kun ratsukkko oli saanut lämmiteltyä niin käynnissä kuin ravissakin, oli aika aloittaa työskentely. Tälle kerralle olin suunnitellut erityisesti vastalaukan harjoittelua, sillä se on useimmiten hankalaa monille ratsukoille, niin hevoselle kuin ratsastajallekin. Varsinaisella radalla sitä tehtäisiin puoliympyrällä, mutta harjoituksen vuoksi komensin ratsukon pääty-ympyrälle. Laukka tuli nostaa jo ennen päätyyn pääsemistä, jotta vastalaukka olisi helpompi nostaa. Ensin siis ratsukko nosti pitkällä sivulla vastalaukan, ja saapui pääty-ympyrälle. Tätä saatiin koittaa pari kertaa, kun poni vaihtoi edestä laukan ja ajautui näin ristilaukkaan. Ratsastaja kokosi ponin uudestaan ja lähti takaisin pitkälle sivulle. Vastalaukan nostossa ei ollut ongelmaa, vasta kulmaan saapuminen aiheutti jonkinlaisen oikosulun tamman päässä, kun normaalista poikettiin. Kolmas kerta toden sanoo, ja niin sanoi tälläkin kertaa. Ratsukko teki melko suurta ympyrää, mutta se ei haitannut. Kun meno näytti varmemmalta, saivat he seuraavaksi nostaa vastalaukan kulmassa. Tämä olikin haastavampaa, mutta sujui hyvin. Aika oli hujahtanut huomaamatta, joten oli aika lopettaa valmennus tähän, sopivasti hyvään hetkeen. Ratsukko lähti maastopoluille loppuverryttelyille.

Kouluvalmennus (valmentajana Kirsiina)

Oli jälleen aika saapua Tirioniin. Nautin täällä käymisestä, ihaillen kauniita welshponeja. Eikä seurakaan ole huonoimmasta päästä! Fflur käveli ratsastajineen juuri kentälle, kun saavuin. Heilutin heille tervehdykseksi ja lähdin kävelemään perään. Tamma oli hyvän lihaksikkaan näköinen, ja odotin malttamattomana päästä näkemään, kuinka se liikkuu. Alkuverryttely ei tosin herättänyt hurjia toiveita. Fflur oli hieman tahmean oloinen, kuin purkka olisi kengän pohjassa tarttumassa maahan. Kun tuli ravin vuoro, ei tamma vieläkään liikkunut erityisen reippaasti. Olin kuullut, että se hidastelee erityisesti, jos ratsastajalla on liian raskas ote. Mainitsin tästä ratsastajalle, joka kevensi otettaan kuuliaisesti. Tamman askellus ei tästä kuitenkaan juuri muuttunut. Kehotuksestani ratsukko aloitti pohkeenväistön ravisssa kävistäjällä ja toisella kierroksella tamma näytti paremmalta. Ilmeisesti poni oli vain hieman hidas heräämään tänään, mutta nyt kun kerran heräsi, niin alkoi myös työskennellä. Takajalat ottivat hyvin alle ja niissä oli voimaa. Fflur alkoi hakeutumaan muotoon, joka oli erittäin toivottua. Sillä oli reipas eteenpäin pyrkimys. Seuraavaksi käskin ratsukon laukkaan, harjoituslaukkaa pitkillä sivuilla ja lyhyillä keskilaukkaa, jonka jälkeen ratsukko sai lopettaa tunnin haluamallaan tavalla. Tarkoituksenani oli tällä kertaa lähinnä vain seurata tammaa, jotta seuraavalla kerralla osaisin neuvoa tamman tasoisesti, nähtyäni ensin sen liikkeet.

Kouluvalmennus (valmentajana VRL-09562)

Ratsukko verrytteli syksyisellä kostealla kentällä, joten vedin autosta noustessani kevyttoppatakin päälleni ja nahkahanskat käteen. Ei ole enää mikään erityisen lämmin ilma. Seurasin ratsukon verryttelyä ja vaihdoin omistajan eli Elenin kanssa muutaman sanan. Ffluria ratsasti heidän harjoittelijansa, joka oli valmistautumassa näyttöihin Fflurin kanssa. Tamma oli alkuun todella hidas avuille, mutta niin ratsastajakin oli hieman varovainen sekä hidas. Napakoilla siirtymisillä ja lyhyillä taivutuksilla sain molemmat heräämään työntekoon. Muutama muutos ratsastajan istuntaan ja tammakin alkoi muuttamaan liikunta tapaansa. Tamma pysyi miellyttävän oloisena, vaikka harjoitukset olivat hieman haastavia rytmityksensä takia. En antanut ratsukolle paljoa aikaa valmistautua tai ”palautua” edellisestä tehtävästä. Ratsukolle ohjeeksi näyttöä ja jatkoa varten on ratsastaa paljon silmän alla ja opetella itse seuraamaan tamman liikettä.