Tirion Eryraidd

Päiväkirja- & valmennusmerkinnät

Päiväkirjamerkintä

Erkan ura kilparadoilla alkaa olla pikkuhiljaa taputeltu ja kieltämättä hymyilyttää, kun katson sen kotiin tuomia ruusukerivistöjä. Vaikka kilparadat jäävät orin kanssa nyt taakse, niin hommaa riittää yhä! Erkka on tarkoitus pitää mahdollisimman hyvässä ja edustavassa kunnossa niin psyykkisesti kuin fyysisestikin, kun edessä oli toivottavasti useammatkin kissanristiäiset eli laatuarvostelut. Tänään Erkka kävi hölkkäilemässä metsässä kärryt perässään ja vauhtia olisi kuulemma piisannut enemmänkin, mutta tarkoitus oli tehdä rauhallinen palauttava lenkki viime päivien hieman intensiivisempien kouluratsastustreenien jälkeen. Kärryhumputtelunsa jälkeen Erkka pääsi pesulle ja ulkoilemaan. Tavoilleen uskollisena ori meni piehtaroimaan lähes heti päästyään irti, onpahan huomennakin harjattavaa!

Päiväkirjamerkintä

Suunnitelmat Erkan kanssa ovat käyneet toteen ja ori on jatkanut mukavaa menestystään näyttelykehissä ja onnistui myös nappaamaan sellainen palkinnon, joka teki orista kertaheitolla kantakirjauskelpoisen poninketaleen. Erkka ja lähes kymmenen muuta Tirionin ponia oli ilmoitettu mukaan kantakirjaustilaisuuteen ja matkustimmekin ponilaumamme kanssa paikan päälle kahden hevosrekan avulla. Tavaraa ja poneja riitti, vähän liikaakin, kun ylipakkaan aina. Erkka matkusti hienosti, vaikka sen vieressä oli vielä herttainen ponitamma, mutta fiksu ja filmaattinen ori ei oikeastaan edes lotkauttanut korviaan tälle faktalle, vaan keskittyi pääosin mussuttamaan heinäverkkonsa sisältöä napaansa. Paikan päällä vipinää riitti ja Erkka sai hengailla rekan kyydissä pienen jaloittelun jälkeen, kun sen vuoro oli vasta iltapäivällä. Onneksi tämä ei tuntunut haittaavan sitä ollenkaan ja kolmen jälkeen pihamaalle asteli rennon oloinen poni. Tuomarien edessä Erkka heräsi hieman ja kokeili mitäs esittäjä tykkää, jos herralla on kevyt etupää, mutta onneksi sirkustemput jäivät tuohon yhteen yritykseen ja loppuajan Erkka oli siivosti. Erkka palkittiin kolmospalkinnolla, joka kieltämättä oli lievä pettymys, mutta sentäs meillä on taas uusi kantakirjaori tallissa.

Päiväkirjamerkintä

Erkka-herra osallistui tänään kotitiluksilla järjestettäviin welshponien rotunäyttelyihin. Olimme kerrankin ehtineet treenata esiintymistä ja taluttajan vierellä siivosti ravaamista useamman kerran näiden Erkan tapaisten nuorien ponien kanssa ja olo oli varsin luottavainen, että kaikki ponit pysyisivät esittäjiensä lapasessa ilman ylimääräisiä sirkustemppuja. Erkka oli työllä ja tuskalla saatu pestyä muutama päivä aikaisemmin ja ori tuntui jo hieman leppyneen tästä hirveästä kohtelusta sen hoitajan antaessa orille viimeisiä silauksia. Erkka pääsi pihalle lämmittelemään noin kaksikymmentä minuuttia ennen sen oman kehän alkua. Ori tuntui rennon kiinnostuneelta ympäristön pöhinästä ja ilmoitti muutamalla lyhyellä hörinällä saapuneensa paikalle. Kehään sen marssi vesilätäkköä väistäen, mutta onneksi sentään kehäalue oli pohjaltaan melko kuiva. Erkalla kesti hetki asettua kehässä ja se käveli reipasta vauhtia, kuin yrittäen saada edellä kulkevan orin kiinni. Tuomarin edessä Erkka seisoi ihan mukiinmenevästi ja ravin esittäminen sujui hienosti. Käynnissä Erkka olisi saanut olla rennompi, mutta en voinut olla kuin tyytyväinen orin sijoittuessa luokan alkupäähän. Tässä oli mukava alku Erkan näyttelyuralle.

Päiväkirjamerkintä

Efa-tamma varsoi muutama viikko sitten potran orivarsan, joka sai nimekseen Tirion Eryraidd ja nopeasti pienelle ruunikolle löytyi myös kaikkien suuhun sopiva lempinimi ja söpöliinistä tuli Erkka. Efa ja Erkka olivat jääneet aamusta sisälle hengaamaan muiden ponien mennessä ulos tihkusateeseen, keli oli vielä turhan kostea pienelle varsalle. Erkalla tuntui olevan kuitenkin hurjasti energiaa ja se hyppelehti karsinassa kuin mikäkin hirvenvasa. Maneesi oli varauksista tyhjä ja päädyimmekin siihen, että parivaljakon voisi hyvin päästää sinne hetkeksi verryttelemään jalkojaan. Ensimmäiseksi eläväinen Erkka piti pyydystää, jotta sille saatiin viidettä kertaa sen elämässä riimu päähän. Tämä onnistui onneksi melko helposti ja Efakin otti melkoisen sinkaisulähdön huomatessaan olevansa maneesissa irti. Pieni Erkka hieman hämmentyi minne se mamma nyt oikein häipyi ja huusi kuin mikäkin juostessaan emänsä perään maneesin toiseen päätyyn. Efa rauhoittui nopeasti ja muisti pitää varsansa mukanaan loppuajan parivaljakon tutkiskellessa maneesin nurkkia. Kahdenkymmenen minuutin ja muutaman maitobaaritauon jälkeen Efa ja Erkka palasivat takaisin karsinaan ja Erkka oli hetkessä pehmeillä pahnoilla melkein jo höyhensaarilla.