Tirion Derwen Ddu

Päiväkirja- & valmennusmerkinnät

Päiväkirjamerkintä

Olin odottanut jälkikasvua Dai-oristamme pitkän aikaa ja kolmannella yrityksellä Olwen-tamma tiinehtyi merkiten pitkän odotuksen alkamista ja tietynlaista päättymistä. Olwen varsoi hyvin paljon isäänsä muistuttavan mustan orivarsan, jonka tallimestarimme nimesi nopeasti Ventiksi. Ventti on saanut hengailla emänsä kanssa tutustuen maailmaan ja se vaikuttaa uteliaalta, mutta uusia asioita pitkään makustelevalta tapaukselta, joka ei ole menossa pää viidentenä jalkana. Harjauksesta pieni ponivarsa tuntuu pitävän hurjasti ja haluaisi kovasti rapsutella harjaajaansa takaisin päin. Olwen ja Ventti siirtyvät sopivassa välissä varsallisten tammojen laidunryhmään, jossa on Ventille runsaasti leikkikavereita ja tilaa temmeltää sydämen ja sielun kyllyydellä useamman hehtaarin laitumella. Vanhemmista orivarsoista löytyy varmasti Ventillekin sopivaa leikkiseuraa, kunhan se uskaltautuu pois emän

Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut Kirsiina)

Jälleen kerran löysin itseni Tirionista, tällä kertaa valmentamasta Tirion Derwen Dduta. Kuljimme kentälle yhtäaikaa orin ja sen ratsastajan kanssa, ja kentällä autoin ratsastajan orin selkään. He saivat lämmitellä vapaasti ratsastajan oman mieltymyksensä mukaan. Olin jo aiemmin itse kokenut, kuinka ori liikkuu ja mitä ohjausta se kaipaa, joten ohjelmana oli tänään keskittyä sen herkästi iskevään vinouteen. Kun ratsukko oli lämmitellyt tarpeeksi, ohjeistin heille tehtävän. Tehtävä oli helppo, mutta tarkoitus olikin vain herätellä oria, ettei se tukeutuisi vain yhdelle puolelle, ja näitä harjoituksia voitaisiin toistaa aina tarpeen vaatiessa. Tehtävä aloitettiin ravissa pienellä kahdeksikolla, jonka pinta-ala ei kattanut koko kenttää, ehkä suunnilleen puolet siitä. Pinta-ala pidettiin tiukkana, jotta Ventti ei ehtisi tukeutua pelkästään toiselle puolelle, vaan se asetettaisiin kulkemaan tasasesti myös toiseen suuntaa. Orin oli hieman vaikea pitää tasapaino, ja näin, että sen takia tuli esiin sen vinous. "Otahan kädet taas lepäämään omille kyljillesi, älä anna niiden valua kaulalle!", ohjeistin ratsastajaa. Kehotin myös myötäämään aina, kun ori toimi halutun mukaisesti ja muistutin, että tuntumaa ei saa pakottaa. Ratsukon kulku näytti jo huomattavasti paremmalta ja orin takajalatkin ottivat pontevampaa askelta. Kehotin ratsukkoa siirtymään laukkaan ja kulkemaan samaa kahdeksikkoa toiseen suuntaan. Keskellä kahdeksikkoa ratsastaja vaihtoi ratsunsa laukkaa keveän näköisesti. Kehuin heitä suuresti, mutta ori tuskin huomasikaan sitä - se keskittyi täysillä ratsastajaansa. Ventti kulki rentoutuneen näköisenä ja hyvin koottuna, eikä näkynyt jälkeäkään alkuverryttelyn jännittyneisyydestä. Ratsukko otti vielä muutamia ravi-laukka-ravi siirtymisiä koko kentän pituudella. Tämän jälkeen oli aika lopettaa valmennus ja ratsukko siirtyi maastoon loppuverryttelyille.

Kouluvalmennus (valmentajana Kirsiina)

Olin saapunut Tirioniin katsomaan poneja, jotka mahdollisesti kiinnostivat minua jalostusmielessä. Yksi mielessäni pyörineistä poneista oli komea poniori Tirion Derwen Ddu. Olimme juoneet teet jo toimistolla, joten oli aika lähteä kierrokselle. Muutaman ponin pistinkin merkille ja mieleen talteen. Hinguin kuitenkin tavata Ventin. Ikuisuudelta tuntuneen kierroksen jälkeen saavuimmekin sen tarhalle, jossa se lepuutti toista takajalkaansa. Elen huikkasi orille, joka tuskin korvaansa lotkauttikaan. "Ventti!", kuului jo tiukempi huudahdus eleniltä, ja se toimikin, sillä ori nosti päätään nuokuksista ja kääntyi katsomaan. Kuin nyökäten se heilautti päätään ja tuli luoksemme, taatusti haistaen taskussani olevat piiloporkkanat. "Tän kanssa saa olla vähän rauhallisempi ja varovaisempi, on vähän hidas lämpeämään uusille ihmisille", elen tokaisi laittaen riimua Ventin päähän. Veimme orin hoitopuomille, jossa sen varusteet jo odottivat. Olimme sopineet, että saisin testata sitä kentällä ja tuntea itse, kuinka se liikkuu. Samalla saisin hoitaa orin päivän liikutukset. Olin päässyt hoitohetken aikana selkeästi Ventin paremmalle puolelle, tietenkin syöttämällä salaa piiloporkkanoitani. Kentällä elen piteli oria, kun nousin penkiltä orin selkään. Se otti pari sivuaskelta, mutta muutoin seisoi nätisti. Lämmittelyn jälkeen kävin kaikki orin askellajit läpi, tunnustellen minkälaisista avuista Ventti pitää. Tunsin sen herkkyyden ja tiesin jo etukäteen, että apujen tulisi olla hienovaraisia orin ottaessa ne turhan voimakkaasti vastaan. Rakastuin sen askellajeihin, sen ravi oli ihanan pontevaa, mutta ei pompottanut yhtään. Laukka pyöri erittäin hienosti, mutta huomasin, että se tukeutui sisäohjaan aika rankastikin. En tehnyt mitään vaativaa, sillä tarkoitukseni oli vain nähdä miten se kulkee. Pidin orista, aivan valtavasti. Lupasin myös elenille, että voisin tulla valmentamaan tarvittaessa, jotta voisimme korjata Ventin herkkyyttä vinoutumiseen. Jonkin ajan kuluttua tulin alas Ventin selästä ja lähdimme kulkemaan takaisin kohti tallia. Koska sään oli luvattu olevan hyvä, veimme orin takaisin tarhaansa.