Tirion Boneddiges

Päiväkirja- & valmennusmerkinnät

Päiväkirjamerkintä

Dixi on tehnyt tapansa mukaan hitaan rauhallisesti tuloksia kouluradoilla ja vaikka tamma ei ole mikään liitokavio tai rusettihai niin aina joskus se keikkuu ruusukesijoilla helpoissa luokissa, joista puuttuvat selkeästi paremmin liikkuvat ponit. Verryttelyt ovat osoittautuneet yhä Dixin heikoksi kohdaksi ja oikeastaan ikinä ei voi tietää varmasti, kuinka tamma tulee suorittamaan radalla. Joko se on kuulolla ja valmis tekemään ratsastajansa kanssa yhteistöitä tai sitten tamman laiska puoli saa yliotteen ja radalla on tuskaisen maahansidotusti ja ponnettomasti liikkuva poni, joka kyllä menee minne pyydetään, mutta esiintyminen on luokkaa “ratsastuskouluponi päivän kolmannella tunnilla”. Viimeisimmällä kerralla Dixi starttasi helppo B-luokassa melko lähellä kotitallia sijaitsevalla ratsastuskeskuksella järjestetyissä koulukilpailuissa. Verryttelyssä meno oli ihan lupaavaa: ravissa oli kivasti energiaa ja laukat nousivat ylämäkeen, mutta ratsastajansa mukaan Dixi tuntui hyvin jäykältä ja sitä joutui jatkuvasti muistuttamaan sisäpohkeen paikalla olosta. Radalla tamma eteni kyllä, mutta oli kovin lyhyellä kaulalla eikä ainakaan temmonmuutos ravissa saanut sen askeleeseen sen suurempaa eroa. Radalta tuli ulos varsin turhautunut ratsastaja, joka taputti tammaa kiitokseksi ja meni viilentämään hermojaa kanttiiniin, kun yksi tallitytöistämme otti Dixin hoiviinsa vieden sen trailerialueelle purettavaksi sekä pesulle.

Päiväkirjamerkintä

Dixistä on tullut melkoinen kaunotar ja sitä ei aina uskoisi, että tamma on vasta kolmevuotias. Tästä rohkaistuneena ja vielä erästä tuttua rakennetuomaria konsultoituani päädyin ilmoittamaan Dixin ponikantakirjan järjestämään tilaisuuteen. Mukaan lähti lauma muitakin poneja ja onneksi vanhemmat ponit tuntuivat antavan Dixille turvaa ja lisää itsevarmuutta sen verran hyvin, että se matkusti rauhallisesti lastautuen kotona ensimmäisellä yrittämällä. Tapahtumapaikalle saavuttuamme ponit saivat odotella hetken hevosrekan kyydissä, kun kävimme sisäänkirjaamassa koko lauman paikan päälle saapuneiksi, jotta ne saisivat osallistua kantakirjausarvosteluun. Tällä aikaa Dixi oli ilmeisesti hieman hermostunut ja ruvennut kolaamaan kyydissä siihen malliin, että muutama muukin poni oli ruvennut liikehtimään levottomasti. Ponit purettiin yksi kerrallaan ulos ja Dixi tuli vuorollaan varsin lennokkaasti ulos, mutta onneksi kaikilta haavereilta vältyttiin ja poni pääsi esittäjänsä kanssa kävelemään lähiympäristöön, jotta tamma saisi hieman tutustua missä ihmeessä sitä oikein ollaankaan. Dixi ei ollut ennen tätä tapahtumaan käynyt kotipihan ulkopuolella ja kieltämättä hieman jännitti miten tamma käyttäytyisi vieraassa maneesissa muiden ponien keskellä… Jaloittelun jälkeen tamma asettui seisomaan rauhassa loppupuunauksen ajaksi, mutta numerolapun kiinnittäminen sen näyttelyriimuun aiheutti pään viskelyä ja pöhinää. Mitä mörköjä sitä yritettiinkin laittaa kiinni Dixin kuuppaan ja tamma oli hyvin epäileväinen.

Dixi oli esiintymisvuorossa heti kahden oman ponimme vuorojen välissä ja se pysyi odotellessa rentona siirtyen maneesiin kiltisti esittäjänsä perässä. Tuomariston kukkasin koristeltua pöytää tamma halusi tuijotella hetken, mutta asettui kiltisti seisomaan arvioitavaksi. Kärsivällisyys kyllä rakoilikin ja Dixi olisi halunnut kääntyä kohti tuomareita ja esittäjä sai asetella sitä kahdesti uudelleen seisomaan. Tuomariston jäsen ohjasi sirtymään liikkeiden esittämisen pariin ja Dixi esittikin käynnin hienosti ja ainakin mielestäni sen hyvä yliastunta pääsi esille kunnolla. Ravissa tamma aloitti jännittyneenä ja vasta kolmannella kerralla siitä irtosi sitä ravia mitä olemme tottuneet näkemään Dixiltä kotioloissa. Tuomaristo jäi raapustamaan arvioitaan papereihin Dixin poistuessa maneesista esittäjänsä vierellä ravaten. Ulkona tamma kävi selkeästi ylikierroksilla ja Dixillä meni hetki rauhoittua niin paljon, että sen uskalsi lastata rekan kyytiin odottelemaan muiden ponien arvostelua. Seurana Dixillä oli yksi vanhempi tamma ja tällä kertaa se malttoi keskittyä syömiseen eikä kolannut enää laisinkaan kuin vasta päivän päätteeksi. kotipihaan saavuttuamme.

Päiväkirjamerkintä

Lynn-tamma oli astutettu heti sen saavuttua meille Tirioniin ja onneksi jo vähän kypsempään ikään päässyt tamma tiinehtyi yhdestä astutuksesta. Kahdesti jo aiemmin varsoneen tamman tiineysaika sujui ilman kommervenkkejä ja se siirrettiin hyvissä ajoin pihattolaumasta omaan varsomisyksiöönsä rauhoittumaan. Eräs ilta juuri ennen iltaruokinnan alkua saimmekin seurata, kun Lynn varsoi tumman tammaksi hieman myöhemmin paljastuneen varsan. Se oli heti äitimoodissa ja hörisi uudelle tulokkaalle suloisesti aina varsan liikahtaessa. Varsa oli jo nimetty Boneddigesiksi aiemmin ja nopeasti sulle keksittiin lempinimeksi Dixi. Seisomaan opettelussa meni oma aikansa ja autoimme Dixin maitobaarille, kun Lynn jo rupesi valuttelemaan kallisarvoisia ternimaitoja koivilleen. Oikeaan osoitteeseen löydettyään varsa tuntui oikein ahmivan maitoa minkä jälkeen sitä alkoi ramaisemaan sen verran, että suloinen Dixi kellahti varsomiskarsinan pahnoille köllöttelemään silmät kiinni.