Tirion Anweledyn

Päiväkirja- & valmennusmerkinnät

Päiväkirjamerkintä

Anweledynistä on tullut vuosien varrella monen tallilaisemme suosikki ja sen kanssa treenaamisesta jopa ihan kilpaillaan. Tänään otin kuitenkin omistajan oikeuden käyttöön ja satuloin tamman melko tehokkaan harjaustuokion jälkeen, kun aikaa ei ole oikeastaan koskaan hukattavaksi. Anweledyn oli uteliaalla tuulella ja joka mahdollisuuden tullen se yritti tutkia taskuni, kunnes satulaan nousun jälkeen taskun pohjalta löytyä leivänmurunen, jonka Anweledyn mutusti tyytyväisenä. Suuntasin tamman turvan ensin lyhyemmälle maastopolullemme, jossa on mukava tehdä noin viidentoista minuutin alkukävelyt ennen varsinaiseen treenaamiseen ryhtymistä. Kermanvärinen poni eteni innokkaasti ja painoi kuralammikoista läpi korvat hörössä. Maneesissa oli jo useampi ratsukko, joten alkukäyntien jälkeen siirryin tamman kanssa pienemmälle kentälle, vaikka sen pohjassa olikin hieman sanomisen varaa sateiden jälkeen. Anweledyn oli hieman punkeavalla tuulella ja sitä sai muistutella suoruudesta ulkojalan kanssa kumpaankin suuntaan. Se taipui kivasti, mutta suorat pätkät olivat selkeästi vaikeampia. Tamma pureskel kuolaintaan hieman kireän oloisena ja kevensin omaa kättäni, jotta tamman suu rauhottuisi. Kireys paljastui lopulta ylimääräiseksi energiaksi, kun Anweledyn suorastaan singahti laukkaan ensimmäisellä kerralla. Annoin sen laukata ympäri kenttää vaihdellen suuntaa isojen kaarien kautta testaillen kuinka laukanvaihdot muistuvat tamman mieleen. Sieltähän ne löytyivät ja laukkahetken jälkeen Anweledyn oli huomattavasti paremmin avuilla ja suorana myös ravissa. Työstin tammaa siirtymisten kautta vielä tovin kunnes oli sopiva hetki lopettaa. Loppukävelyt teimme taas metsäpoluilla ja tallissa talutin puoleenkylkeen asti kuraisen ponin suoraan pesukarsinaan. Anweledyn tuntui nauttivan pesuhetkestä ja se pääsi syömään päiväheinänsä rauhassa karsinassa ennen takaisin ulkoilemaan menoa.

Estevalmennus (valmentajana Ireth)

Maneesissa verrytteli suuri, hieman raskastekoinenkin poni, jolla vaikutti olevan varsin hauskaa. Se kuunteli ratsastajaa tarkasti, mutta samalla katseli kiinnostuneena ympärilleen, kuitenkaan häiriintymättä näkemästään. Ratsukko oli ottanut jo verryttelyhyppyjäkin, joten aloitimme tehtävät heti. Päivän teemana oli erilaiset jumppasarjat, sillä olin kuullut tamman olevan hieman kömpelö.

Ensimmäisessä tehtävässä oli kolmen esteen sarja, johon piti esteiden väliin mahduttaa kolme laukka-askelta. Ennen ensimmäistä estettä oli maapuomi auttamassa oikean ponnistuspaikan löytämistä. Anweledyn tulikin sarjalle hyvässä tempossa ja ensimmäinen hyppy oli erittäin sujuva. Tämän jälkeen laukan säätely kuitenkin hieman petti ja seuraavalle esteelle mentiinkin kahdella askeleella erittäin vauhdikkaasti. Tämän seurauksena seuraavakin väli meni kovassa vauhdissa ja puomi putosi, eikä tamma meinannut saada laukan rytmiä korjattua senkään jälkeen. "Okei, otetaas vähän rauhallisemmin! Tulkaa vaan uudestaan kun saatte tasapainon takaisin", ohjeistin ratsastajaa, jolla näytti olevan täysi työ saada säädeltyä ratsunsa laukkaa. Uusi yritys alkoi jälleen hyvin ja odotetusti vauhti meinasi kiihtyä ensimmäisen hypyn jälkeen, mutta ratsastaja oli valmistautunt tähän ja sai hienosti cremellon jälleen avuille ja seuraavatkin hypyt sujuivat erinomaisesti.

"Hienoa, voidaan siirtyä seuraavaan tehtävään. Tulkaa nuo kolme puomia, sitten kahden esteen sarja ja pysäytä Anweledyn ennen tuota päädyssä olevaa puomia", kerroin seuraavat ohjeet ja ratsukko lähti suorittamaan tehtävää. Tammalla näytti olevan oikein hyvä fiilis, se kulki korvat tötteröllä ja selvästi nautti hyppäämisestä. Puomitehtävä sujui hyvin ja sarjalla pysyi hienosti rytmi yllä, vaikka viimeinen hyppy olikin hieman ylimitoitettu. Pysähtyminen sen sijaan ei sujunut, ponilla oli selvästi vaikeuksia järjestellä jalkansa ja se kompuroikin ravissa parin askeleen verran. Onneksi ei sattunut mitään pahempaa ja ratsukko pääsin yrittämään uudelleen.

Anweledyn alkoi hieman väsyä ja se hutiloi puomeilla jonkin verran, mutta skarppasi hienosti hypyille. Ratsastaja myös ennakoi erinomaisesti ja sai ponin pysähtymään juuri ennen viimeistä puomia. "Hyvä, nyt meno näytti oikein hyvältä loppua kohden! Tulkaa vielä laukassa kolme puomia ja lopetellaan sitten", kehuin ratsukkoa ja päästin heidät suorittamaan viimeisen tehtävän. Halusin ponin menevän vielä puomit kertaalleen, että niillekin saataisiin hyvä rytmi. Tämä sujuikin hyvin, laukka oli tahdikasta ja Anweledyn muisti myös nostella jalkojaan. Tämä olikin ihanan iloinen poni, joka tuntui nauttivan kaikista tehtävistä erittäin paljon.